Synnytystarina, osa 1

Vihdoinkin ehdin ehkä vähän aikaa kirjoittaa sitä odotettua synnytystarinaa. :) Meidän viiden vuorokauden ikäinen rakas nukkuu tuossa vieressä, joten siihen asti mulla on aikaa, kunnes nälkä tai kakka yllättää pikkuisen. Sairaalassaoloajan ajattelin jakaa nyt kolmeen postaukseen, muuten tästä tulisi aivan megaylipitkä. Luvassa hyvin paljon epähehkeitä kuvia, joten enjoy!

Lauantai-iltana 23.8. (rv 40+1) mä olen juuri käynyt saunassa, ja Sami tulee kotiin työkeikalta siinä yhdeksän aikoihin. Katsotaan Frendejä DVD:ltä, mulla on mukavan rento olo. Mua on supistellut aika kipeästi siinä koko illan säännöllisestikin, ja kymmenen aikoihin supistukset voimistuvatkin jo aika koviksi. Puoli yhdentoista aikaan illalla tunnen, kun jotain holahtaa housuihin. Nousen sohvalta, ja lapsivettä valuu reisiä pitkin ja sotkee lattiat matkallani vessaan. Sami sanoo, ettei ikinä ole siivonnut mitään niin limaista. Ei ole epäilystäkään, etteikö neste olisi lapsivettä, se on vaaleanpunaista, ja sitä tulee paljon. Hihkun innoissani,  ja Sami valittaa, kun sotken koko ajan paikkoja, kun en pysy paikoillani. Soitan synnärille, jossa meitä pyydetään pikkuhiljaa alkamaan valua paikalle, koska mulla on se streptokokki. Katsotaan Frendi-jakso loppuun, ja sitten täydennän vielä kaikessa rauhassa sairaalakassiani. Jännitys alkaa jo kasvaa.

Sairaalaan lähdössä, hymy vielä herkässä. Jännittää!

Saavumme synnytysvastaanotolle puoli 12 ja pääsen heti käyrille. Saan myös kämmenselkääni kanyylin, johon aletaan tiputtaa antibioottia. Kohdunsuu ei ole auennut yhtään, joten mut siirretään tarkkailuhuoneeseen yöksi kipulääkkeiden kera. Sami lähtee kotiin yöksi.

Seuraavana päivänä (40+2) kovat supistukset alkavat taas klo 14. Saan uuden kipupiikin kankkuun seitsemältä illalla. Se tekee olon humalaisen sekavaksi. Alan oksennella. Neljän maissa yöllä tehdään taas sisätutkimus, ei muutosta. Alan olla tosi kipeä. 

Pahoinvointi.com

40+3 ja monta täysin valvottua yötä takana. Itkettää. Miksei mitään tapahdu? Eikö jotain pitäisi jo alkaa tehdä, lapsivesien menosta kun on jo niin kauan aikaakin. Kätilö tekee sisätutkimuksen aamulla kahdeksan jälkeen, ja yllätyksekseni olenkin jo sormelle auki. Ihanaa, edistystä vihdoinkin. Alan taas oksennella hillittömästi, edes nesteet eivät pysy sisällä. Neljältä alan olla jo niin kipeä, että pääsen synnytyssaliin. Saan kipuepiduraalin ja kalvot puhkaistaan kunnolla. En voi uskoa, kuinka paljon sitä vettä vain tuli ja tuli! Olo on hehkeimmillään, kun vessaan mennessä jalkojen välissä pitää pitää sellaista alustaa, tai "vaippaa", ja tippalaitteet pitää ottaa aina mukaan.En ole päässyt suihkuun moneen päivään. Selkäni ja kämmenselkäni on täynnä kanyyleitä ja minusta otetaan kaksi kertaa päivässä verikoe.  Kohdunsuun tilanne on edelleen sama illalla yhdeksän aikaan. Saan pahoinvointilääkettä, se helpottaa oloa hieman, alan nimittäin olla jo todella väsynyt. Puoli yhdentoista aikaan illalla olen "jopa" kahdelle sormelle väljästi auki. Tuskastuttaa.

40+4. Tänään minulle on luvattu aloittaa synnytyksen vauhditus oksitosiinitipalla. Se alkaa pian vaikuttaakin niin, että tarvitsen jo sen ihan oikean puudute-epiduraalin. Olo on ihanan kivuton. Oksettaa edelleen, mutta pahoinvointilääkettä ei saa antaa kovin usein. Puoli viiden aikaan illalla olen jo 4,5 cm auki. Äiti tulee käymään (parka ollut musta ihan huolissaan). Seiskan maissa olen auki viisi senttimetriä. Miten voinkaan edetä näin nopeasti? Huomaa sarkasmi. Oksettaa. Kätilö kehoittaa mua pysymään seisaallaan ja keinuttelemaan puolelta toiselle, jospa vauva alkaisi paremmin laskeutua. Tunnin päästä olen auki 6 cm ja vauva laskeutunut lisää. Lämpöni alkaa hieman nousta ja samoin tulehdusarvot. Tippakäteni on aivan turvonnut, ja kanyyli pitää vaihtaa toiseen käteen.  

Sami otti kuvan tästä seisomatilanteesta :D Aika helmi ilme mulla. Supistaaaaaaa!

Epiduraali ei enää auta, ja päälle vedän ilokaasua kuin henkeni hädässä. Kätilö alkaa jo hieman huolestua. Kahdentoista maissa yöllä (rv 40+5) hän lupaa, että tutkitaan tunnin päästä ja sitten päätetään, että pitääkö leikata. Alkaa jännittää, ja toivo herää pikkuhiljaa. Sisätutkimuksessa selviää, ettei tilanne ole suinkaan edennyt, päin vastoin - kohdunsuu on jopa alkanut hieman taas paksuuntua! Ei voi olla todellista.. Lääkäri päättää, että tehdään kiireellinen sektio. 

To be continued.. ;)

Olipa vaikea muistaa noita aikoja, vaikkei siitä olekaan niin kauaa vielä! Olin kyllä aikamoisissa lääkepöllyissä koko sairaala-aikani.. Huhhuh, tekee kipeää muistellakin. Mutta nyt täytyy mennä, pikkulintuni alkaa taas työntelemään kieltänsä ulos siihen malliin, että on ruoka-aika!

PS. Neuvolalääkäri kävi tänään kotikäynnillä, ja vauvalla kaikki hyvin! Paino noussut nyt jo viiden vuorokauden iässä yli syntymäpainon (joka oli 3822 g)!